Boards of Canada on palannut. Skotlantilainen elektroninen duo julkaisi uuden Inferno-albumin yllättäen vuorokauden vaihtuessa, ja samalla päättyi 13 vuotta kestänyt hiljaisuus. Paluu on poikkeuksellinen jo siksi, että yhtye on tunnettu niukasta julkisuudestaan ja harvinaisista esiintymisistään.
Uusi albumi ilmestyi Warp Recordsin kautta, ja se tuli saataville heti täydellisenä kokonaisuutena. Julkaisu osui ajankohtaan, jolloin Euroopassa koetaan helleaaltoa ja maailmanlaajuisesti puhutaan kriisien keskellä elämisestä, mikä antaa levyn nimenkin ympärille vahvan kaikupohjan. Samalla kyse on ennen kaikkea musiikillisesta tapahtumasta, joka kiinnostaa pitkän linjan elektronisen musiikin ystäviä myös OneHit.fi:n lukijoissa, joille seuraamme jatkuvasti kiinnostavia uutisia osoitteessa OneHit.fi.
Pitkä hiljaisuus päättyi
Boards of Canadaa on pidetty vuosia yhtenä modernin elektronisen musiikin salaperäisimmistä nimiä. Mike Sandison ja Marcus Eoin ovat veljeksiä, jotka ovat rakentaneet ympärilleen lähes myyttisen maineen, mutta välttäneet haastatteluja ja harvatkin julkiset esiintymiset. Siksi uusi albumi ei ole vain uusi julkaisu, vaan myös harvinainen muistutus siitä, että duo on edelleen olemassa ja aktiivinen.
Edellinen varsinainen studioalbumi Tomorrow’s Harvest ilmestyi vuonna 2013. Nyt julkaistu Inferno katkaisee tämän pitkän tauon ja tuo yhtyeen takaisin keskusteluun tavalla, jota moni fani ehti jo epäillä mahdottomaksi. Paluu on merkittävä myös siksi, että Boards of Canada on onnistunut säilyttämään vaikutusvaltansa ilman jatkuvaa näkyvyyttä tai aktiivista promootiota.
Miltä Inferno kuulostaa
Inferno on 18 kappaleen mittainen tuplalevy, joka kestää noin 70 minuuttia. Ensimmäisinä julkaistut kappaleet “Introit” ja “Prophecy At 1420 MHz” antoivat jo etukäteen viitteitä siitä, että kyseessä ei ole helpoin tai suoraviivaisin paluu, vaan levy, joka vaatii kuulijalta aikaa. Kokonaisuus on arvioiden perusteella yhtä aikaa avara, tunnelmallinen ja paikoin levottoman outo.
Albumin äänimaailmaa kuvaillaan kokeelliseksi, mutta samalla tunnistettavan boardscanadalaiseksi. Levy liikkuu sävyissä, jotka vaihtelevat iloisen ja eksoottisen kautta kohti postapokalyptistä maisemaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtyeen tuttu sumuinen, muistojen ja signaalien väliin jäävä estetiikka on edelleen läsnä, mutta uudessa ympäristössä ja nykyhetken paineita vasten.
Yhtenä kiinnostavimmista piirteistä nousee esiin myös se, että Inferno tuntuu joidenkin kuuntelujen perusteella yhtyeen kokeellisimmalta teokselta sitten vuoden 2002 Geogaddi-albumin. Se on vahva väite, mutta se kertoo siitä, että levy ei ole pelkkä nostalginen paluu vanhaan tyyliin. Se etsii myös uusia kulmia, eikä yritä vain toistaa aiemmin toimineita ratkaisuja.
Kappaleet rakentavat oman maailmansa
Levyn yksittäisistä kappaleista on nostettu esiin useita, jotka kuvaavat kokonaisuuden laajuutta. “You Retreat In Time And Space” tuo mieleen vanhan brittiläisen katedraalin tunnelman, kun taas “Arena Americanada” asettuu tutummaksi ja uteliaaksi elektroniseksi numeroksi. “Age of Capricorn” puolestaan on yksi sellainen kappale, jonka mystinen lauluääni voi viedä kuulijan nopeasti levyn syvemmälle tasolle.
Erityisen kiinnostava on myös “Father And Son”, jossa Boards of Canada käyttää tavallista enemmän dialogia ja sampleihin rakennettua keskustelevaa muotoa. Kappaleesta syntyy vaikutelma kuin elektroninen kudelma, johon on ommeltu lyhyitä puheen ja muistin pätkiä. Tällainen rakenne sopii hyvin duon estetiikkaan, jossa äänet eivät vain soita, vaan vihjaavat laajempaan tarinaan.
Levyn kuuntelu ei näytä palkitsevan nopeasti, vaan ennemmin kerros kerrokselta. Tämä tekee Infernosta albumin, joka voi aluksi tuntua arvoitukselliselta mutta kasvaa kuuntelukertojen myötä. Se on tyypillistä Boards of Canadan tuotannolle, mutta nyt mittakaava näyttää aiempaa suuremmalta.
Julkaisu tuli useassa muodossa
Warp Records julkaisi albumin useissa formaateissa, jotka on suunnattu sekä keräilijöille että tavallisille kuulijoille. Erikoisversiona tarjolla on rajoitettu punainen läpikuultava 2xLP-vinyyli, joka tulee triple-gatefold-kansissa ja 16-sivuisen vihkon kanssa. Lisäksi levystä ilmestyi tavallinen musta 2xLP-vinyyli sekä CD- ja digitaalinen versio.
Tällainen julkaisutapa kertoo siitä, että albumia on ajateltu sekä fyysisenä esineenä että suoratoistettavana uutuutena. Samalla se sopii hyvin Boards of Canadan maineeseen artistina, jonka ympärillä keräily, yksityiskohdat ja harvinaisuus ovat aina olleet osa kokemusta. Fyysisillä formaateilla on yhä vahva rooli etenkin tällaisessa musiikissa, jossa kansitaide ja pakkaus täydentävät itse ääntä.
Fanit saivat odottamansa yllätyksen
Boards of Canada ei ole ollut vuosikausiin sellainen yhtye, joka ilmoittaisi tekemisistään näkyvästi etukäteen. Siksi Inferno tuli monelle lähes myyttisenä yllätyksenä. Vain kaikkein optimistisimmat fanit olivat ehkä pitäneet uuden levyn julkaisua mahdollisena juuri nyt.
Yllätys ei kuitenkaan tunnu sattumanvaraiselta, vaan pikemminkin harkitulta eleeltä. Kun yhtye tunnetaan salamyhkäisyydestään, itse julkaisu toimii jo viestinä. Se sanoo, että hiljaisuus on päättynyt, mutta samalla se ei muuta sitä perusasetelmaa, jonka varassa Boards of Canada on aina elänyt.
Yhtyeen harvinaisen julkisuuskuvan vuoksi myös pienetkin liikkeet nousevat nopeasti uutisiksi. Juuri siksi musiikkiuutiset kiinnostavat usein enemmän kuin pelkkä ilmoitus uudesta levystä: ne kertovat, milloin artisti todella palaa keskusteluun. Tässä tapauksessa paluu on niin iso, että sitä voi pitää koko elektronisen musiikin kentälle merkittävänä hetkenä.
Boards of Canada ei juuri selittele itseään
Sandison ja Eoin ovat vuosien ajan rakentaneet uransa tavalla, joka eroaa monista muista elektronisen musiikin nimistä. He esiintyvät harvoin, puhuvat vielä harvemmin ja antavat musiikin kantaa viestin. Se tekee heidän tuotannostaan erityistä, mutta samalla vaikeasti lähestyttävää niille, jotka odottavat suoraa tarinankerrontaa artistin omasta suusta.
Silti juuri tuo etäisyys on osa Boards of Canadan vetovoimaa. Duo on onnistunut luomaan kokonaisen universumin, jossa lyhyet samplet, analoginen lämpö ja outo nostalgia muodostavat oman kielensä. Inferno näyttää jatkavan tätä linjaa, mutta tekee sen aiempaa laajemmalla kankaalla ja suuremmalla äänellisellä riskillä.
Miksi paluu tuntuu isolta
Boards of Canadan paluu on poikkeuksellinen, koska se yhdistää kolme asiaa: pitkän tauon, vahvan salaperäisyyden ja aidosti kiinnostavan uuden musiikin. Moni comeback nojaa ensisijaisesti nimeen, mutta tässä tapauksessa myös itse albumi näyttää herättävän keskustelua. Siksi Inferno voi kasvaa merkittäväksi julkaisuksi myös niille, jotka eivät ole seuranneet duoa vuodesta toiseen.
- 13 vuoden tauko päättyi uuteen albumiin.
- Inferno ilmestyi 18 kappaleen tuplalevynä.
- Julkaisu tuli Warp Recordsin kautta useissa formaateissa.
- Boards of Canada jatkaa yhä salaperäistä linjaansa.
Boards of Canada on siis palannut tavalla, joka sopii sille poikkeuksellisen hyvin: yllättäen, ilman suurta selittelyä ja musiikki edellä. Inferno ei vaikuta vain nostalgiselta muistutukselta vaan kokonaiselta uudelta luvulta yhtyeen tarinassa. Ja juuri siksi sen julkaisu tuntuu suuremmalta kuin tavallinen albumiuutinen.
Uusi levy antaa myös syyn palata yhtyeen aiempaan tuotantoon ja arvioida, miten sen vaikutus kuuluu tämän päivän elektronisessa musiikissa. Jos Boards of Canada onnistuu herättämään tämän verran puhetta yhden albumin kautta, paluu on jo itsessään uutinen. Nyt kysymys kuuluu vain, mihin suuntaan duo liikkuu seuraavaksi.
Lähteet
- Billboard: After a Prolonged Absence, Boards of Canada Fires-Up With ’Inferno’: Stream It Now
Käytetty artikkelikuva
Kuva: lähdeartikkelissa käytetty artikkelikuva.
Kuvateksti: Boards of Canada Courtesy of Warp Records
Kuvan lähde: https://www.billboard.com/wp-content/uploads/media/boards-of-canada-press-photo-Warp-Records-2018-billboard-1500.jpg?w=1024
Alkuperäinen artikkeli: After a Prolonged Absence, Boards of Canada Fires-Up With 'Inferno': Stream…